Heippa,
valtakunnassa kaikki hyvin. Kipuja ei juurikaan ole,lukuunottamatta aamuisin pientä jomotusta oikeassa rinnassa. Sekin riippuu hyvin pitkälti siitä, missä asennossa olen yöni nukkunut. Haavat ovat siistit ja olen nukkunut nyt muutaman yön ilman liivejä. Kaarituellisia liivejä en ole vielä alkanut käyttämään, etteivät kaarituet hankaa arpia.
Kaikki arkiaskareet sujuvat jo lähes entiseen tapaan,painavien kauppakassien kantoa tms. olen pyrkinyt välttämään,sillä se tuntuu aiheuttavan painetta rintalihakseen. Salilla pitäisi malttaa vielä olla treenaamatta rintaa (ja selkää), kevyttä käsipumppailuahan aloittelin jo aiemmin. Hinku kunnon treenin pariin on kyllä jo mieletön!
Perjantaina kaverin mökkisynttäreillä olin ensimmäistä kertaa julkisesti bikinit päällä saunassa ja paljussa leikkauksen jälkeen. Omaan silmään rintani ovat ilmiselvät silikonit,mutta ystäväni sanoivat että näyttävät luonnollisilta, tosin hyvin kiinteiltä. Kukaan ei ainakaan sanonut rinnoistani mitään, vaikka sitä kovasti jännitinkin.
Omaan silmääni kroppa näyttää paljon tasapainoisemmalta nyt, kun on rinnat. Iso takapuolikaan ei näytä niin isolta, kun sitä on tasapainottamassa normaalit rinnat ;)
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
Jälkitarkastus
Maanantaina tuli viikkoa leikkauksesta ja oli aika mennä jälkitarkastukseen. Jännitti kyllä tosi paljon, vaikka tiesin, että kaikki on varmasti oikein hyvin, Arpia oon rasvaillut Humektanin-perusvoiteella, enkä ole käyttänyt haavateippejä tms.sen jälkeen, kun viikko sitten otin haavateipit ja itsestään sulavat tikit pois. Arvet eivät ole punoittaneet tai erittäneet ja joka päivä edistystä paranemisessa on tapahtunut.Eilen jouduin pitkästä aikaa ottamaan Burana 600:n, kun vasenta rintaa särki hieman.
Jälkitarkastus meni loistavasti ja sain vahvistuksen sille,että paraneminen hyvässä vauhdissa. Ja oikean rinnan kipuilu vasenta enemmän on kuulemma normaalia, kun sitä enemmän täytetty ja lähtötilanne oikeassa rinnassa oli pienempi. Olin laatinut listan kysymyksiä mukaani,että muistin kaikki kysyä plastiikkakirurgilta. Tavallisia rintaliivejä saan alkaa käyttämään,sitten kun siltä tuntuu.Kaarituellisia ei tulisi mieli pistää päälle vielä. Käsiä saan alkaa kuormittamaan aikaisempaa enemmän ja kevyelle käsitreenailullekin annettiin vihreää valoa <3 Noin kuuden kuukauden päästä tulee toinen jälkitarkastusaika ja tämän jälkeen rintoja seurataan 1-2 vuoden välein.
Eilen fiilistelin näitä mun rintoja oikein urakalla. Vaatteet päällä ei huomaa, että ne ovat silikoonia eivätkä millään tavalla näytä luonnottomilta. Rinnat ovat sopivan pienet, eli eivät näytä luonnottomilta vartalooni. Bikineitä olen myös sovitellut ja täytyy sanoa, että silloin salaisuuteni kyllä paljastuu :D Etenkin kun omistan aika paljon kolmiobikinejä, niin ne päällä rintojen luonnottomuus ja kiinteys jotenkin korostuu. Mutta kauniit ne ovat.
Olen nukkunut kyljelläni muutaman yön. Tänään heräsin oikealta kyljeltä ja jouduin ottamaan buranan, kun oikeaa rintaa särki kainalon puolelta. Jos sitä pyrkisi nukkumaan vielä selällään jonkin aikaa kaiken varalta, jotta välttyy "aamujäykkyydeltä".
Nyt on kolme viikkoa ja kaksi päivää leikkauksesta ja kävelylenkkejä pystyn harrastamaan normaalisti. Pururadalla tms. pehmeällä alustalla kävely tuntuu mukavammalta, kuin asfaltilla tepastelu. Salilla olen nyt käynyt 4 kertaa, joista yhdellä kerralla koitin kevyesti hauiskääntöjä ja kickbackeja aiiiiivan minipainoilla ja pitkää 15 toiston sarjaa. Toipilasaikana tuli välillä syötyä miten sattuu ja siihen kun vielä lisättiin päälle lääkkeiden ja makaamisen aiheuttama turvotus,niin peilikuvasta huomasin ensimmäisenä pallomaisen mahan ja turvonneet reidet, enkä kauniita rintojani. Nyt kun on päässyt taas kiinni normaaliin syömiseen ja liikunnan alottaminen on ollut mahdollista, tuntuu todella,että tästä vielä noustaan.
Jättäkää ihmeessä kommenttikenttään kysymyksiänne, vastaan enemmän kuin mielelläni :)
Jälkitarkastus meni loistavasti ja sain vahvistuksen sille,että paraneminen hyvässä vauhdissa. Ja oikean rinnan kipuilu vasenta enemmän on kuulemma normaalia, kun sitä enemmän täytetty ja lähtötilanne oikeassa rinnassa oli pienempi. Olin laatinut listan kysymyksiä mukaani,että muistin kaikki kysyä plastiikkakirurgilta. Tavallisia rintaliivejä saan alkaa käyttämään,sitten kun siltä tuntuu.Kaarituellisia ei tulisi mieli pistää päälle vielä. Käsiä saan alkaa kuormittamaan aikaisempaa enemmän ja kevyelle käsitreenailullekin annettiin vihreää valoa <3 Noin kuuden kuukauden päästä tulee toinen jälkitarkastusaika ja tämän jälkeen rintoja seurataan 1-2 vuoden välein.
Eilen fiilistelin näitä mun rintoja oikein urakalla. Vaatteet päällä ei huomaa, että ne ovat silikoonia eivätkä millään tavalla näytä luonnottomilta. Rinnat ovat sopivan pienet, eli eivät näytä luonnottomilta vartalooni. Bikineitä olen myös sovitellut ja täytyy sanoa, että silloin salaisuuteni kyllä paljastuu :D Etenkin kun omistan aika paljon kolmiobikinejä, niin ne päällä rintojen luonnottomuus ja kiinteys jotenkin korostuu. Mutta kauniit ne ovat.
Olen nukkunut kyljelläni muutaman yön. Tänään heräsin oikealta kyljeltä ja jouduin ottamaan buranan, kun oikeaa rintaa särki kainalon puolelta. Jos sitä pyrkisi nukkumaan vielä selällään jonkin aikaa kaiken varalta, jotta välttyy "aamujäykkyydeltä".
Nyt on kolme viikkoa ja kaksi päivää leikkauksesta ja kävelylenkkejä pystyn harrastamaan normaalisti. Pururadalla tms. pehmeällä alustalla kävely tuntuu mukavammalta, kuin asfaltilla tepastelu. Salilla olen nyt käynyt 4 kertaa, joista yhdellä kerralla koitin kevyesti hauiskääntöjä ja kickbackeja aiiiiivan minipainoilla ja pitkää 15 toiston sarjaa. Toipilasaikana tuli välillä syötyä miten sattuu ja siihen kun vielä lisättiin päälle lääkkeiden ja makaamisen aiheuttama turvotus,niin peilikuvasta huomasin ensimmäisenä pallomaisen mahan ja turvonneet reidet, enkä kauniita rintojani. Nyt kun on päässyt taas kiinni normaaliin syömiseen ja liikunnan alottaminen on ollut mahdollista, tuntuu todella,että tästä vielä noustaan.
Jättäkää ihmeessä kommenttikenttään kysymyksiänne, vastaan enemmän kuin mielelläni :)
perjantai 8. toukokuuta 2015
2,5 viikkoa leikkauksesta
Kahdeksan päivää leikkauksesta pääsin käymään kävelyllä! Mahdoin näyttää tyhmältä, kun kävelin tosi hitaasti ja varsinkin alkumatkasta kädet suorina hartiat korvissa. 35 minuttia kävelin tunnustellen ja kroppaa kuunnellen. Loppumatkasta oikeaan nänniin alko tuleen jotain tuntohäiriöitä ja se tuntu sen verran ilkeeltä että tulin takaisin kotiin. Lenkin jälkeen tuntui,että viimeisetkin kivut katosivat ja olo oli lähes tulkoon normaali. Olin koko loppupäivän ja illan pirteä, pieniä tuntemuksia oli vasemmassa rinnassa nukkumaan mennessä
Viime viikolla ostin parit uudet mustat urheluliivit,Olokin tuntui heti terveemmältä, kun sai nuo aika rumat valkoiset sairaalaliivit pois päältä. Vasen eli alunperin isompi rintani on laskeutunut aika paljon nopeammin kuin oikea rinta.Mutta päivä päivältä näyttävät kyllä paremmilta :)
Turvotus on lähtenyt hyvin laskemaan kropassa ja nesteet lähteneet liikkelle. Kroppa tuntuu silti lössähtäneeltä ja rasvaiselta, kun lihaksissa ei oo makaamisen takia minkäänlaista painetta. Eilen kävin salilla tekemässä ekan jalkatreenin <3 Yllättävän monia eristäviä liikkeitä pystyy pakaroille ja jaloille tehdä ilman, että yläkroppaan kohdistuu painetta.
Eilen kävin myös shoppaamassa rintsikoita, siis ihan oikeita! Oon aiemmin ostanut liivini yleensä sovittamatta (viimeset 15 vuotta ne samat A75/A80, joista kupit ollut lähes aina tyhjää täynnä). Hyviä liivikauppoja ei tästä kaupungista löydy, joten yritin valkata halppiskaupan kalleimmasta päästä hyviä perusliivejä. Yhdet löysin ok:t, Finnwearin tosi pehmoset ja kivat KOKOA C80 :D Ympärysmitta jäi pikkusen liian löysäks,mutta rinnakkaiskokoa ei ollut ja ei tuntuiskaan hyvältä jos noita arpia painais se alareuna. Kyllä se tosiaan taitaa olla niin,että silikooni tarttee isomman kupin kuin luomurinta. Itelläni vielä toi silari on Mentorin sitä kiinteintä mallia (III).
Nyt tämä tyttö lähtee salille vääntämään pienen hiit-treenin kuntopyörällä, katotaan kuinka käy ;)
Viime viikolla ostin parit uudet mustat urheluliivit,Olokin tuntui heti terveemmältä, kun sai nuo aika rumat valkoiset sairaalaliivit pois päältä. Vasen eli alunperin isompi rintani on laskeutunut aika paljon nopeammin kuin oikea rinta.Mutta päivä päivältä näyttävät kyllä paremmilta :)
Turvotus on lähtenyt hyvin laskemaan kropassa ja nesteet lähteneet liikkelle. Kroppa tuntuu silti lössähtäneeltä ja rasvaiselta, kun lihaksissa ei oo makaamisen takia minkäänlaista painetta. Eilen kävin salilla tekemässä ekan jalkatreenin <3 Yllättävän monia eristäviä liikkeitä pystyy pakaroille ja jaloille tehdä ilman, että yläkroppaan kohdistuu painetta.
Eilen kävin myös shoppaamassa rintsikoita, siis ihan oikeita! Oon aiemmin ostanut liivini yleensä sovittamatta (viimeset 15 vuotta ne samat A75/A80, joista kupit ollut lähes aina tyhjää täynnä). Hyviä liivikauppoja ei tästä kaupungista löydy, joten yritin valkata halppiskaupan kalleimmasta päästä hyviä perusliivejä. Yhdet löysin ok:t, Finnwearin tosi pehmoset ja kivat KOKOA C80 :D Ympärysmitta jäi pikkusen liian löysäks,mutta rinnakkaiskokoa ei ollut ja ei tuntuiskaan hyvältä jos noita arpia painais se alareuna. Kyllä se tosiaan taitaa olla niin,että silikooni tarttee isomman kupin kuin luomurinta. Itelläni vielä toi silari on Mentorin sitä kiinteintä mallia (III).
Nyt tämä tyttö lähtee salille vääntämään pienen hiit-treenin kuntopyörällä, katotaan kuinka käy ;)
tiistai 28. huhtikuuta 2015
Leikkauksesta
Maanantaina leikkauspäivän aamuna vetäisin aamukahvit napaani ja juoksin sairaalalle ilman rintaliivejä ;) Odotusaulasta minut haettiin hieman yli seitsemän ja vietiin omaan huoneeseeni, annettiin esilääkitys ja avain omaan kaappiin. Täyttelin muutaman lomakkeen (en yhtään muista mitä niissä kysyttiin) ja minulle annettiin sairaala-vaatteet ja tukisukat ja pyydettiin siirtymään odottamaan odotustilaan, josta haettaisiin kahdeksan aikoihin. Aika rauhallisesti odottelin ja jännitys ei missään kohtaa ollut liian suuri. Edellisenä yönä sain nukuttua vain 5-6 tuntia, joten väsytti aika paljon.
Kahdeksan kieppeillä mut haettiin leikkaussaliin, jossa laitettiin EKG-lätkät, kanyyli, verenpainemittari ja makailin rauhakseltani leikkauspedillä. Plastiikkakirurgi jäi kanssani kahden kesken ja teki leikkausmerkintöjä ja sain kysellä jos tuli mieleen jotain kysymyksiä leikkaukseen tai toipumiseen liittyen. Anestesialääkäri tuli kertomaan nukutuksesta ja sain maskin kasvojen eteen ja pyysivät hengittelemään rauhallisesti. Joku sanoi, että nyt laitetaan suoneen nukutusainetta ja sittenhän sitä nukuttiinkin.
Leikkaus kesti yli 2 tuntia ja heräilin puoli yhden aikaan. Kipuja oli jonkin verran ja sain suonen sisäisesti kipulääkettä.Puoli kahden aikaan kävelin viereiseen huoneeseen syömään hoitajan taluttamana, ja syömisen jälkeen plastiikkakirurgi kävi vielä katsomassa rintani ja antoi hoito-ohjeita. Aika tokkurassa taisin olla, koska kauheen selkeetä muistikuvaa ei jälkeen päin ole siitä mitä juteltiin,Leikkaus oli kuitenkin mennyt niin kuin suunniteltu,
Omassa huoneessani hoitaja auttoi minua pukeutumaan ja hämmästeli, kuinka hyvävointiselta vaikutin. Pukeutuessa meinasi vähän pyörryttää, mutta muuten olo oli ok. Kolmelta minua tultiin hakemaan ja tulin kotiin, jossa seuraa olikin sitten tiistai-iltapäivään asti. Kivut pidin kurissa syömällä Burana 600 mg 4x päivässä ja Panacodia n.3 päivässä. Suurinta tuskaa tuotti nouseminen makuuasennosta ylös ja jatkuva paineentunne rinnalla. Tuntui siltä, kun rintakehä olisi hakattu pesäpallomailalla, jonka jälkeen rinnat olisi täytetty sementillä.
Ensimmäinen aamu kotona (tiistai) oli aika hankala ja sohvalta nousin ylös itkun kanssa. Onneksi kotiapu varmisti, ettei tarttenut itse mitään tehdä, vaikka seisoma-asennossa tuntui useasti paremmalta kuin istualtaan. Tiistai-iltapäivästä lähtien olenkin sitten ollut kotosalla suurimman osan päivistäni itekseni, toki vieraita käynyt kovasti ja kaupassa käyty puolestani.
Keskiviikkona sain käydä ekan kerran suihkussa. Hidasta hommaa, mutta sujui. Sain itse pestyä hiukseni taivuttamalla leukaa kohti rintaa. Sain plastiikkakirurgilta ohjeeksi käyttää käsiä alusta alkaen kevyesti välttäen kuitenkin kovaa fyysistä rasitusta yläkropalle ensimmäiset kolme viikkoa. Netistä olen lukenut, että ohjeet vaihtelevat kovastikin hoitopaikasta riippuen,Monessa paikassa ohjeistetaan käyttämään käsiä mahdollisimman vähän ensimmäisen viikon ajan. Luotan kuitenkin täysin oman lääkärini ohjeisiin ja niitä olen noudattanut.
Kivut helpottaa päivä päivältä ja rinnat muotoutuvat jatkuvasti turvotuksen hävitessä ja implantin laskeutuessa. Leikkauksesta on 8 päivää aikaa ja yhtä yötä lukuunottamatta olen nukkunut puoli-istuvassa asennnossa sohvalla.Nopeasti siihenkin on tottunut :) Ulkona paistaa ihana kevät aurinko ja vappukin on kohta, joten ulkoilemaan tekisi mieli, mutta kevyttäkään lenkkiä en usko vielä pystyväni tekemään. Mutta sen aikakin vielä tulee ;)
Kahdeksan kieppeillä mut haettiin leikkaussaliin, jossa laitettiin EKG-lätkät, kanyyli, verenpainemittari ja makailin rauhakseltani leikkauspedillä. Plastiikkakirurgi jäi kanssani kahden kesken ja teki leikkausmerkintöjä ja sain kysellä jos tuli mieleen jotain kysymyksiä leikkaukseen tai toipumiseen liittyen. Anestesialääkäri tuli kertomaan nukutuksesta ja sain maskin kasvojen eteen ja pyysivät hengittelemään rauhallisesti. Joku sanoi, että nyt laitetaan suoneen nukutusainetta ja sittenhän sitä nukuttiinkin.
Leikkaus kesti yli 2 tuntia ja heräilin puoli yhden aikaan. Kipuja oli jonkin verran ja sain suonen sisäisesti kipulääkettä.Puoli kahden aikaan kävelin viereiseen huoneeseen syömään hoitajan taluttamana, ja syömisen jälkeen plastiikkakirurgi kävi vielä katsomassa rintani ja antoi hoito-ohjeita. Aika tokkurassa taisin olla, koska kauheen selkeetä muistikuvaa ei jälkeen päin ole siitä mitä juteltiin,Leikkaus oli kuitenkin mennyt niin kuin suunniteltu,
Omassa huoneessani hoitaja auttoi minua pukeutumaan ja hämmästeli, kuinka hyvävointiselta vaikutin. Pukeutuessa meinasi vähän pyörryttää, mutta muuten olo oli ok. Kolmelta minua tultiin hakemaan ja tulin kotiin, jossa seuraa olikin sitten tiistai-iltapäivään asti. Kivut pidin kurissa syömällä Burana 600 mg 4x päivässä ja Panacodia n.3 päivässä. Suurinta tuskaa tuotti nouseminen makuuasennosta ylös ja jatkuva paineentunne rinnalla. Tuntui siltä, kun rintakehä olisi hakattu pesäpallomailalla, jonka jälkeen rinnat olisi täytetty sementillä.
Ensimmäinen aamu kotona (tiistai) oli aika hankala ja sohvalta nousin ylös itkun kanssa. Onneksi kotiapu varmisti, ettei tarttenut itse mitään tehdä, vaikka seisoma-asennossa tuntui useasti paremmalta kuin istualtaan. Tiistai-iltapäivästä lähtien olenkin sitten ollut kotosalla suurimman osan päivistäni itekseni, toki vieraita käynyt kovasti ja kaupassa käyty puolestani.
Keskiviikkona sain käydä ekan kerran suihkussa. Hidasta hommaa, mutta sujui. Sain itse pestyä hiukseni taivuttamalla leukaa kohti rintaa. Sain plastiikkakirurgilta ohjeeksi käyttää käsiä alusta alkaen kevyesti välttäen kuitenkin kovaa fyysistä rasitusta yläkropalle ensimmäiset kolme viikkoa. Netistä olen lukenut, että ohjeet vaihtelevat kovastikin hoitopaikasta riippuen,Monessa paikassa ohjeistetaan käyttämään käsiä mahdollisimman vähän ensimmäisen viikon ajan. Luotan kuitenkin täysin oman lääkärini ohjeisiin ja niitä olen noudattanut.
Kivut helpottaa päivä päivältä ja rinnat muotoutuvat jatkuvasti turvotuksen hävitessä ja implantin laskeutuessa. Leikkauksesta on 8 päivää aikaa ja yhtä yötä lukuunottamatta olen nukkunut puoli-istuvassa asennnossa sohvalla.Nopeasti siihenkin on tottunut :) Ulkona paistaa ihana kevät aurinko ja vappukin on kohta, joten ulkoilemaan tekisi mieli, mutta kevyttäkään lenkkiä en usko vielä pystyväni tekemään. Mutta sen aikakin vielä tulee ;)
maanantai 27. huhtikuuta 2015
Hengissä!
Kerron nopeasti pikakuulumisia ja teen tarkemman sepustuksen leikkauksesta myöhemmin.
Leikkauksesta nyt tasan viikko aikaa ja viikon takaiseen verrattuna elämä on käynyt jo aika paljon helpommaksi. Kipulääkkeitä en ole nyt syönyt noin 2 vuorokauteen. Selällään nukkumiseen olen jo tottunut ja suurimmilta selkäsäryiltäkin välttynyt.Sängyssä nukuin leikkauksen jälkeen toisen yön, mutta totesin, että sohvalta minun on helpompi nousta ylös.
Turhauttavimmalta tuntuu se, kun arkiset asiat täytyy suorittaa ajatuksella ja hitaasti. Etenkin ensimmäisinä päivinä piti tarkoin miettiä, mitä aamulla päälleen pukee, jotta esim. vessassa käyminen sujuisi mahdollisimman kivuttomasti. Yömekko päällä tässä onkin tullut viikko hengailtua.
Viikon aikana olen poistunut 3 kertaa kodin ulkopuolelle. 4 päivää leikkauksesta kävin ystäväni avustuksella kaupassa,itse sain kerättyä ostokset kärryihin ja maksettua ne, mutta muu jäi ystäväni vastuulle. Autossa istuminen ei tuntunut mukavalta.
Eilen kävin autokyydillä sukuloimassa muutaman tunnin verran, sujui ilman kipuiluja ja en juurikaan huomannut väsyväni vasta kuin kotiin päästyäni.
Tulin juuri lähimarketista (kävin yksin!!) koska en saanut ketään tuttua käymään puolestani kaupassa.Tarkoin joutui miettiä, mitä kaupasta todella tarvin että jaksan ostokseni kantaa :D Ostin pussillisen mustikoita,tupakka-askin ja palvikinkkua, enempää en olisi jaksanut kantaa.
Alusvaateosastolla pyörähdin myös ja kokeilin (tai yritin) kaksia urheiluliivejä, koska nämä sairaalasta saadut valkoiset alkaa tympimään ja mustat olisi saatava. Oma kuva ei koskaan miellytä kauppojen sovituskopeissa, enkä nytkään osannut kiinnittää huomiota rintoihini vaan siihen järkyttävään mahaan, joka on viikon aikana muodostunut. Kauppa on n.100 metrin päässä, mutta syke oli varmaan 160 kun pääsin kotiin hissittömän talon toiseen kerrokseen. Loppupäivän voikin huilata =)
Aika käy aika ajoin pitkäksi ja olen viihdyttänyt itseäni lähinnä tietokoneelta sarjoja katsoen. Järkyttävä ummetus on vaivannut leikkauksesta asti ja nestettä kertynyt kroppaan aivan mielettömästi. Vaikka en ole enää Panacodia syönytkään, niin en ole havainnut muutosta.Kun luumut ja laxoberonit oli kokeiltu, siirryin eilen astetta järeämpään aseeseen eli Microlax-peräpuikkoihin.Auttoi,tosin ei niin hyvin kuin odotin.
Summa summarum. leikkauksesta toipuminen on ollut tähän mennessä kivuttomampaa ja helpompaa kuin ennalta odotin.Nyt alkaa selkä väsymään ja kirjoittelu tältä erää lopetettava, Palaan piakkoin =)
Leikkauksesta nyt tasan viikko aikaa ja viikon takaiseen verrattuna elämä on käynyt jo aika paljon helpommaksi. Kipulääkkeitä en ole nyt syönyt noin 2 vuorokauteen. Selällään nukkumiseen olen jo tottunut ja suurimmilta selkäsäryiltäkin välttynyt.Sängyssä nukuin leikkauksen jälkeen toisen yön, mutta totesin, että sohvalta minun on helpompi nousta ylös.
Turhauttavimmalta tuntuu se, kun arkiset asiat täytyy suorittaa ajatuksella ja hitaasti. Etenkin ensimmäisinä päivinä piti tarkoin miettiä, mitä aamulla päälleen pukee, jotta esim. vessassa käyminen sujuisi mahdollisimman kivuttomasti. Yömekko päällä tässä onkin tullut viikko hengailtua.
Viikon aikana olen poistunut 3 kertaa kodin ulkopuolelle. 4 päivää leikkauksesta kävin ystäväni avustuksella kaupassa,itse sain kerättyä ostokset kärryihin ja maksettua ne, mutta muu jäi ystäväni vastuulle. Autossa istuminen ei tuntunut mukavalta.
Eilen kävin autokyydillä sukuloimassa muutaman tunnin verran, sujui ilman kipuiluja ja en juurikaan huomannut väsyväni vasta kuin kotiin päästyäni.
Tulin juuri lähimarketista (kävin yksin!!) koska en saanut ketään tuttua käymään puolestani kaupassa.Tarkoin joutui miettiä, mitä kaupasta todella tarvin että jaksan ostokseni kantaa :D Ostin pussillisen mustikoita,tupakka-askin ja palvikinkkua, enempää en olisi jaksanut kantaa.
Alusvaateosastolla pyörähdin myös ja kokeilin (tai yritin) kaksia urheiluliivejä, koska nämä sairaalasta saadut valkoiset alkaa tympimään ja mustat olisi saatava. Oma kuva ei koskaan miellytä kauppojen sovituskopeissa, enkä nytkään osannut kiinnittää huomiota rintoihini vaan siihen järkyttävään mahaan, joka on viikon aikana muodostunut. Kauppa on n.100 metrin päässä, mutta syke oli varmaan 160 kun pääsin kotiin hissittömän talon toiseen kerrokseen. Loppupäivän voikin huilata =)
Aika käy aika ajoin pitkäksi ja olen viihdyttänyt itseäni lähinnä tietokoneelta sarjoja katsoen. Järkyttävä ummetus on vaivannut leikkauksesta asti ja nestettä kertynyt kroppaan aivan mielettömästi. Vaikka en ole enää Panacodia syönytkään, niin en ole havainnut muutosta.Kun luumut ja laxoberonit oli kokeiltu, siirryin eilen astetta järeämpään aseeseen eli Microlax-peräpuikkoihin.Auttoi,tosin ei niin hyvin kuin odotin.
Summa summarum. leikkauksesta toipuminen on ollut tähän mennessä kivuttomampaa ja helpompaa kuin ennalta odotin.Nyt alkaa selkä väsymään ja kirjoittelu tältä erää lopetettava, Palaan piakkoin =)
maanantai 13. huhtikuuta 2015
Vajaa viikko leikkaukseen
Huomenta!
Viime viikot ovat olleet kiireisiä, joten leikkausta en ole kauheesti ehtinyt miettiä.Viikonlopun kauppareissulla meinasin ostaa rintsikat, mutta sitten hoksasin, että nehän jää auttamattoman pieniksi leikkauksen jälkeen.
Leikkauskutsu tuli muutama viikko sitten postista.Ohjeina mm. välttää raskaasti syömistä edellisenä iltana, tupakointia edeltävänä ja toimenpidepäivänä, syödä ei saa aamulla ennen leikkausta. Mustaa kahvia saa onneksi juoda :) Kotiutus tapahtuu klo 15 mennessä ja kotona tulee olla aikuinen henkilö yhden vuorokauden ajan.
Naisten leikkauskokemuksia yms. löytyy netistä yllin kyllin, Itse oon paljon seurannut keskusteluja osoitteessa http://www.silikonit.info/ . Tosin kehityshäiriöisten rintojen leikkaamisesta sivulla ei hirveesti keskusteluja ole, mutta leikkauksista ja toipumisista yleensä.Täytyy kuitenkin yrittää pitää mielessä, että palstalla kirjoitteleville on voitu laittaa jopa triplasti enemmän täytettä, kuin mitä mulle tulee, joten vaikuttaa sekin varmasti toipumiseen (tai näin haluan uskoa).
Nyt oon yrittänyt motivoitua kevätsiivoilujen tekemiseen, koska toipilasaikana ei varmaan ihan hirveästi imurinvarressa heiluta. Eilen kävin ostamassa suihkujakkaran ja pitkävartisen pesuharjan, jotta omatoimisuus säilyisi ekoina päivinä leikkauksen jälkeen :D Oon vähän semmonen tyyppi, että avun pyytäminen on välillä niin pirun vaikeeta, mutta kai tässä tarvitsee taipua siihenkin.
Oon luontaisesti aika kova jännittäjä, joten nyt pitäis täyttää kalenteri viikonlopun osalta, jotta ei tuu turhia stressailtua maanantai-aamua... voi elämä, en voi tosiaan uskoa, että odottaminen päättyy 6 päivän päästä.
Ihanaa tiistaita, palaan vielä viime hetken jännitysten kera asiaan ennen maanantaita.
Viime viikot ovat olleet kiireisiä, joten leikkausta en ole kauheesti ehtinyt miettiä.Viikonlopun kauppareissulla meinasin ostaa rintsikat, mutta sitten hoksasin, että nehän jää auttamattoman pieniksi leikkauksen jälkeen.
Leikkauskutsu tuli muutama viikko sitten postista.Ohjeina mm. välttää raskaasti syömistä edellisenä iltana, tupakointia edeltävänä ja toimenpidepäivänä, syödä ei saa aamulla ennen leikkausta. Mustaa kahvia saa onneksi juoda :) Kotiutus tapahtuu klo 15 mennessä ja kotona tulee olla aikuinen henkilö yhden vuorokauden ajan.
Naisten leikkauskokemuksia yms. löytyy netistä yllin kyllin, Itse oon paljon seurannut keskusteluja osoitteessa http://www.silikonit.info/ . Tosin kehityshäiriöisten rintojen leikkaamisesta sivulla ei hirveesti keskusteluja ole, mutta leikkauksista ja toipumisista yleensä.Täytyy kuitenkin yrittää pitää mielessä, että palstalla kirjoitteleville on voitu laittaa jopa triplasti enemmän täytettä, kuin mitä mulle tulee, joten vaikuttaa sekin varmasti toipumiseen (tai näin haluan uskoa).
Nyt oon yrittänyt motivoitua kevätsiivoilujen tekemiseen, koska toipilasaikana ei varmaan ihan hirveästi imurinvarressa heiluta. Eilen kävin ostamassa suihkujakkaran ja pitkävartisen pesuharjan, jotta omatoimisuus säilyisi ekoina päivinä leikkauksen jälkeen :D Oon vähän semmonen tyyppi, että avun pyytäminen on välillä niin pirun vaikeeta, mutta kai tässä tarvitsee taipua siihenkin.
Oon luontaisesti aika kova jännittäjä, joten nyt pitäis täyttää kalenteri viikonlopun osalta, jotta ei tuu turhia stressailtua maanantai-aamua... voi elämä, en voi tosiaan uskoa, että odottaminen päättyy 6 päivän päästä.
Ihanaa tiistaita, palaan vielä viime hetken jännitysten kera asiaan ennen maanantaita.
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Leikkaukseen 38 päivää!
Oon lähössä viikonloppuna pariksi viikoksi reissuun, joten soitin heti aamulla jonohoitajalle ja tiedustelin onko leikkausaikataulusta mitään uutta. Ja kappas, sain leikkausajan 20.4 <3 Oon niin onnellinen ja tärinöissäni, että ei mitään järkeä! Jonohoitaja sanoi,että leikkauskutsu tulee kotiin.
Tästä puhelusta ei ehtinyt kulua puoltakaan tuntia, kun päiväkirurgiselta osastolta soitti sairaanhoitaja mulle ja haastatteli. Pituus,paino,lääkitykset... perusjuttuja. Lisäksi hän kertoi, että laittaa kirjeen kotiin ja leikkauspäivänä klo 7.00 oltava aamulla sairaalassa, aamupalaa ei saa syödä. Leikkaus tehdään päiväkirurgisena eli samana päivänä kotiin, voi kamala =)
Tää on loistavaa, tää on kerrassaan loistavaa!
Tästä puhelusta ei ehtinyt kulua puoltakaan tuntia, kun päiväkirurgiselta osastolta soitti sairaanhoitaja mulle ja haastatteli. Pituus,paino,lääkitykset... perusjuttuja. Lisäksi hän kertoi, että laittaa kirjeen kotiin ja leikkauspäivänä klo 7.00 oltava aamulla sairaalassa, aamupalaa ei saa syödä. Leikkaus tehdään päiväkirurgisena eli samana päivänä kotiin, voi kamala =)
Tää on loistavaa, tää on kerrassaan loistavaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)